"Miss` on pimein yöhyt turjan jäisnä, sinne mustakaarti´ensimäisnä!" Ote K. Lindströmin Proloogista Kirjaltajain 15-vuotisjuhlaan Turussa 19.11.1905 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys on Turun vanhin ammattiosasto. Yhdistys on perustettu vuonna 1890. Yhdistys on kuulunut jäsenosastona Viestintäalan ammattiliittoon, entiseen Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon, joka on perustettu vuonna 1894. Viestintäliiton ja Kemianliiton yhdistyttyä vuoden 2010 alusta yhdistys kuuluu jäsenosastona näin muodostettuun TEAM Teollisuusalojen ammattiliittoon. Kirjapainotoiminta alkoi Suomessa vuonna 1642, jolloin Turun Akatemian kirjapaino aloitti toimintansa. Kirjanpainajaksi tuli Pietari Waldin Tukholmasta. Siitä alkaen aina vuoteen 1809, jolloin Suomi joutui Venäjän vallan alle, Suomen kirjanpainajat alaisineen olivat ruotsalaisen kirjanpainajaseuran valvonnan alla. Turun Kirjanpainajain hautausapukassa 1840-luvun lopulla Helsingissä yritettiin herätellä ajatusta kirjanpainajan yhdistyksen perustamisesta, mutta hanke ei saanut kannatusta helsinkiläisten kirjanpainajien keskuudessa. Ensimmäinen alalla tunnettu kirjatyöntekijöiden yhteenliittymä Suomessa on Turun Kirjanpainajain hautausapukassa, joka aloitti toimintansa 1851. Kassan perustaminen harvalukuisen ammattikunnan keskuudessa herätti suurta huomiota, mutta oli hyvin tarpeellinen koska moni kirjanpainaja eli taituri, kuten heitä silloin nimitettiin, oli kuollessaan niin varaton, ettei kunniallisia hautajaisia voitu pitää. Samanlainen yhdistys perustettiin Helsinkiin vuonna 1865 sinne muuttaneiden turkulaisten kirjapainotaiturien aloitteesta. Vuonna 1869 perustettiin Helsinkiin Kirjanpainajain lukuyhdistys, joka oli alkuna nykyiselle Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle, joka on Viestintäalan ammattiliiton vanhin ammattiosasto. Ensimmäinen yritys kirjanpainajain yhdistyksen perustamiseksi Turkuun tehtiin vuonna 1887. Aloitteentekijänä oli latoja J. A. Salminen, joka toimi Åbo Underrättelserin taittajana. Muutaman ammattitoverinsa kanssa he yrittivät selvittää silloiselle ammattikunnalle yhteistoiminnan merkitystä, mutta hanke ei saanut kannatusta. Etenkin vanhemmat ammattimiehet suhtautuivat epäluuloisesti tällaiseen uuteen yhdistykseen ja olivat tyytyväisempiä siihenastiseen ainoaan yhteistoimintamuotoon, jona olivat vain yhteiset ilonpidot kaupungin krouveissa. Salminen tovereineen ei kuitenkaan luopunut herätystyöstään. Hän ryhtyi toimittamaan käsinkirjoitettua "Käsi Prässi" -lehteä, joka kuitenkin sai pikaisen lopun siinä olleiden erään turkulaisen kirjapainonomistajan toimia koskevien arvostelujen johdosta. Salminen sai kutsun patruunan nuhdeltavaksi ja lehti oli lopetettava painokanteen pelosta. Perustava kokous 5.10.1890 1880-luvun lopulla Turkuun oli saapunut myös muuan ammattimies, josta Salminen sai innostuneen toverin yhdistysasiaansa ajamaan. Taituri G. Wille Brandt oli ulkomailla kisällimatkoilla kierrellessään saanut käytännöllistäkin kokemusta yhdistysasioissa. Hän ryhtyi hankkeen johtoon ja tammikuussa 1890 lähetettiin turkulaisiin painotaloihin Brandtin allekirjoittama kirjelmä, joka oli osoitettu "Herroille Kirjapainotaitureille ja - johtajille": "Onko meillä mahdotonta saada tämmöinen yhdistys toimeen? Räätälit ovat saksensa teroittaneet ja leikanneet itselleen yhdistyksen, samallaisen ovat suutarit lestipussistansa pudistaneet, puusepät serkkuineen parhaillaan sorvaavat itselleen samanlaista ammatti-yhdistystä." "Olen kuullut että muutamalla ovat väärät käsitykset Yhdistyksen tarpeellisuudesta. Muutamat luulevat, että tällä ei muuta aiota kuin saada joskus kuulla laulua omalta lauluseuralta ja pistää tanssiksi puolisonsa eli henttunsa kanssa väliin pirtin lattialla, toinen kerta Jumalan luomalla nurmella; ja tästä syystä varsinkin ijäkkäämmät työtoverit eivät anna kannatusta yhdistykselle. - - - Kuitenkin tietää useammat Yhdistyksellä olevan jalompikin tehtävä. Toivossa, että nyt paremmin onnistumme maailmaan saattaa Turun Kirjanpainajain-Yhdistys, piirrän virkaveljellisesti G. Wille Brandt."
Perustamishankkeen valmistava kokous pidettiin 21.2.1890 ja yleinen valmistava kokous 23.2.1890. Turun Kirjanpainajain Yhdistyksen varsinainen perustava kokous pidettiin 5.10.1890 Turun Työväenyhdistyksen näyttämön takaisessa huoneessa yhdeksäntoista jäsenen ollessa saapuvilla. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi johtokunta valitsi G. Wille Brandtin ja kirjuriksi J. A. Salmisen. "Sopusoinnun saavuttamiseksi" päätettiin kirjapainojen isännille ilmoittaa yhdistyksen perustamisesta ja lähettää heille säännöt. Oman lauluseuran perustamista myös ehdotettiin ja siihen liittyi 10 jäsentä. Kiertävät kirjaltajat ja "erikoinen matka-apukassa" "Erikoisen matka-apukassan" perustamisesta keskusteltiin usein yhdistyksen toiminnan alussa. Syynä oli se, että ns. "matkustavat taiturit", "kiertävät kirjaltajat" eli "luffarit" kiertelivät paikkakunnalta toiselle pyytämässä matka-apua ja tähän toivottiin saatavan parannusta "erikoisen matka-apukassan" avulla. Se perustettiin ja avustuksia päätettiin jakaa rahavarojen noustua 100 markkaan. Avustusten jakoperusteista ei tahdottu päästä yksimielisyyteen. Toiset ehdottivat maksettavaksi kilometrien mukaan, toiset kertakaikkista summaa. Sääntöjä vaadittiinkin myöhemmin muutettavaksi koska oli sattunut tapauksia, että jäsenmaksunsa maksanut "luffari" jo seuraavana päivänä pyysi avustusta rahastosta. Rahaston jäsenmaksu oli 25 penniä kuukaudessa. Kolmen vuoden jälkeen kassa lopetettiin ja rahavarat luovutettiin yhdistykselle palkintojen ostamiseksi latomakilpailuihin. Ote Turun Kirjaltajain Yhdistyksen stipendirahaston säännöistä: "Matkarahan tai kielikurssien apurahan saajain on todistettava olleensa Suomen Kirjaltajaliiton jäsenenä ainakin 3 vuotta yhtäkyytiä jos ovat ulosoppineita, ellei yhdistys erityisestä pyynnöstä toisin päätä".
Liittyminen Suomen Kirjaltajaliittoon Vuonna 1894 perustettu Suomen Kirjaltajaliitto aloitti toimintansa vuoden 1897 alussa, mutta vasta heinäkuussa 1897 Turun Kirjaltajain Yhdistys liittyi siihen. Kesäkuussa 1897 pidettiin kokous, jossa Turun Kirjanpainajain Yhdistys muutti nimekseen Turun Kirjaltajain Yhdistys, jonka nimisenä osastona se liittyi liittoon. Uuden liiton alaisuus edellytti myös uusien virkailijoiden valintaa ja tämä suoritettiin ajan tavan mukaan siten, ettei asetettu erikoisia ehdokkaita vaan jokainen sai äänestyslippuunsa kirjoittaa haluamansa henkilön nimen. Vaalin tulos taisi olla kaikille yllätys, koska sen jälkeen päätettiin, että vastaisuudessa ehdokkaat on nimettävä ennen äänestystä. Vuoteen 1895 mennessä ei yhdistykseen kuulunut yhtään naisjäsentä. Naisten mielestä jäsenmaksu oli liian korkea ja siksi yhdistyksen kokouksessa päätettiin alentaa naisten sisäänkirjoitusmaksu 1 markkaan ja vuosimaksu 1 markkaan 50 penniin. Pois "Herran wiinamäestä" 1900-luvun alkuvuosina, kun jäsenet harvalukuisesti kävivät yhdistyksen kokouksissa, ehdotettiin eräässä kokouksessa, että poissaoloista sakotettaisiin. Päätöstä tästä ei kuitenkaan tehty, mutta sen sijaan päätettiin suorittaa nimenhuuto jokaisessa kokouksessa ja tehdä tilastoa kokouksissa käyneistä. Eteenpäin-klubin pyynnöstä vuonna 1905 työnantajat sallivat työläisten olla vapaana Vapunpäivän iltapäivän. Pöytäkirjan mukaan ensin pidettiin yhdistyksen kokous, jonka jälkeen ilta vietettiin vapaassa seurustelussa. Suomen Kirjaltajaliiton 3. liittokokoukseen lähetettiin neljä "alustusta", jossa esitettiin mm. "eikö löytyisi keinoja, joilla voitaisiin ehkäistä juoppouden paheita". Vuonna 1906 kiinnitettiin huomiota Kirjaltajaliiton osastoille lähetetyssä kirjelmässä ns. itseotettuihin vapaapäiviin, joita etenkin "viinamäen miehet" ahkerasti pitivät. Tapa oli siihen aikaan varsin yleinen. Turun yhdistys asetti asiaa tutkimaan komitean, joka antamassaan lausunnossaan totesi, ettei tilanteeseen saada parannusta ennen kuin väkijuomien käyttö on saatu vähenemään esimerkiksi täydellisen kieltolain avulla. Lausunnossa esitettiin myös, että kirjaltajat puolestaan voisivat auttaa asiaa sillä, etteivät pitäisi kokouksiaan ja illanviettojaan sellaisissa paikoissa missä väkijuomia anniskellaan. Tällainen päätös tehtiinkin yhdistyksen yleisessä kokouksessa. Jo aikaisemmin yhdistys oli ottanut osaa juomalakkoliikkeeseen ja oli edustettuna sen johtokunnassa. Vierottaakseen jäsenet pois "Herran wiinamäestä" ja ohjatakseen heidän ajatuksensa jalompiin harrastuksiin, suunniteltiin mm. erilaisten kurssien järjestämistä. Esimerkiksi Sosialisti-lehden ilmestyminen oli usein vaikeutunut kirjapainon työntekijöiden liian runsaan alkoholinkäytön takia. Samanlaisia tapauksia oli sattunut muissakin painoissa ja yhdistyksen kokouksissa oli paheksuttu tällaista, koska se oli omiaan halventamaan koko ammattikuntaa. Yhdistyksen torvisoittokunta Noin viisi vuotta ennen yhdistyksen perustamista aloitti Wilenin painon työläisten torvisoittokunta toimintansa ostettuaan torvet Kirjanpainajain Apuyhdistykseltä lainatuilla varoilla korkkitehtaan työläisiltä. Innostusta riittikin soittajilla niin ettei harjoitushuoneessa varattu aika riittänyt vaan harjoituksia jatkettiin painon ullakolla. Vuoden verran toiminta olikin vireää, mutta usean soittajan muuttaessa pois Turusta toiminta vähitellen hiipui ja torvet myytiin velan suoritukseksi. Esiintymään soittokunta sentään ehti yhdessä iltamassa ja talvella sunnuntai-iltaisin "Pekan paanalla". Samoihin aikoihin aloitti toimintansa myöskin Auran kirjapainon soittokunta, josta luonnollisena seurauksena oli ankara kilpailu etevämmyydestä näiden kahden soittokunnan kesken. Turun Kirjanpainajain Yhdistyksen torvisoittokunta perustettiin 1896. 500 markan hintaiset torvet tilattiin Saksasta yhdistyksen aikaisemmin perustaman soittokuntarahaston varoista. Soittokunta oli toiminnassa vuoden 1898 kevääseen asti, jolloin se lakkautettiin koska sen toiminnasta ei katsottu olevan vastaavaa hyötyä. Yhdistyksen pöytäkirjassa mainitaan, ettei soittokunta ehtinyt muuta kuin harjoituksia pitämään. Parissa iltamassa se sentään ehti esiintymään ja omissa nimissäänkin järjestämään jonkinlaisen juhlatilaisuuden, jonka jatkajaisia vietettiin oikein Hotel Hamburger Börsissä. Torvia saivat soittajat vielä soittokunnan lopettamisenkin jälkeen lainata harjoitellakseen niillä omaksi huvikseen ja usein sattuikin, että kun jonakin kauniina kesäiltana oli jossakin rauhallisessa puutarhassa nautittu "mielenylennystä", oltiin lopulta sellaisessa vireessä että voitiin soittaa "Vilhelmiinan valssi" tai jokin muu silloinen muotisävellys. Torvet myytiin vuonna 1901 Kaarinan VPK:lle. Ensimmäinen oma huoneisto Vuonna 1907 vuokrattiin yhdistykselle oma huoneisto Kaskenkatu 14 sijainneesta talosta. Huoneistoa hoitamaan palkattiin vahtimestari, jolla oli oikeus pitää ravintolaa. Jäsenille järjestettiin lukusali, johon paikkakunnan lehdet saatiin ilmaiseksi ja pääkaupungin lehdet tilattiin. Ensimmäisestä huoneistosta tulikin kirjatyöntekijöiden ahkerasti käyttämä kokouspaikka ja yhdistyksen toiminta vilkastui huomattavasti. Tariffin uusiminen ja rikkurikoulut Vuoden 1910 keskeisin kysymys oli käytännössä olevan tariffin uusiminen. Turun yhdistys päätti omasta puolestaan irtisanoa tariffin ja Helsingistä lähetettyä työläisten laatimaa uutta ehdotusta tutkittiin kohta kohdalta. Työnantajatkaan eivät olleet toimettomina vaan varustautuivat ajoissa mahdollisen lakon varalta perustamalla ns. rikkurikouluja Helsinkiin ja muille suuremmille paikkakunnille, mm. Turkuun. Turkulaisten työnantajien puuhista kirjoitti Sosialisti mm. seuraavaa: "Näinä päivinä on täällä Turussa pystytetty samanlainen "näyttelyhuone" eli suoraan sanoen rikkurikoulu. Se on sijoitettu erääseen kellariin "Vuorilinna"-yhtiössä Puolalanmäellä. Taaskin panee "näyttelyn" pystyyn sama tukholmalainen firma, koskapa "monttöörinä" so. oppimestarina heiluu sama mestari kuin Helsingin rikkurikoulussakin. Ja kiire on. Osakkaina tähän "näyttelyyn" ovat Turun kaikki porvarilliset sanomalehdet kieliin katsomatta ja sieluna on hävyttömin niistä, tuo santarmitehtävistään tunnettu sanomalehtisyytevainoihin yllyttäjä Åbo Underrättelser. Turun Sanomat ja Uusi Aura näennäisesti ovat päällekatsojina ja antavat siunauksensa, mutta itse teossa ovat he homman mukana."
Tarkoituksena oli antaa ammattiin kuulumattomille opetusta koneladonnassa. Muutamiin painoihin oli otettu koneladontaa harjoittelemaan sanomalehtien toimittajia, heidän sukulaisiaan ja muita tuttavia. Näitä henkilöitä väitettiin paikkakunnan kirjatyöntekijöiden pimeässä vainonneen ja muutenkin mukiloineen, vaikka mitään sellaista ei voitu näyttää toteen. Yhdistyksen 20. vuosijuhla vuonna 1910 Yhdistyksen 20. vuosijuhla pidettiin 11.12.1910 Palokunnantalossa. Ohjelmassa oli K. F. Heimon puhe, Heikki Välisalmen kirjoittama juhlaruno ja taiteilija Ekelundin järjestämä kuvaelma. Yleisöä oli juhlassa 600 henkilöä. Kirjatyöntekijöiden lakko v. 1911 Koska minkäänlaista sopimusta tariffista ei työnantajien kanssa saatu aikaan, ilmoitettiin että kirjatyöläisten on lopetettava työt täsmälleen kello 12 yöllä joulukuun 31. päivänä 1910. Suomen kirjatyöntekijöiden lakko alkoi 1.1.1911 ja kesti kolme kuukautta. Sanomalehdissä kirjoitettiin ennen lakon alkua paljon kirjatyöntekijöiden vaatimuksista, mm. Helsingin Sanomissa seuraavaa: "Useimmat kirjaltajat muistanevat mitenkä he ennen vanhaan tulivat toimeen kesäiseen aikaan ilman kenkiä ja mihin vuodenaikaan tahansa ilman kiiltokaulusta, ilman tupakkaa, viinaa, olutta, sirkusta, teatteria, ja lieneepä joukossa sellaisiakin, joiden silloin tällöin on täytynyt vuorokauden tulla toimeen ilman ruokaa. On täytynyt asua yhdessä pienessä huoneessa kymmenkunnan muun henkilön kanssa. Nyt alkaa huone ja keittiö käydä ahtaaksi (perheelliselle nimittäin), on vaikea tulla toimeen ilman vesijohtoa, vesiklosettia, kaasukeittiötä, kylpyhuonetta, palvelustyttöä, 10 senttimetrin korkuista kaulusta (työssäkin), hienoa pukua jne. - - - Ja jos kirjaltajat mielinmäärin saavat määritellä parannuksia oloihinsa, niin lyönpä vetoa, etteivät he parinkymmenen vuoden kuluttua tule toimeen ilman silkkihattua, omaa taloa, automobiiliä, lentokonetta, moottorivenettä, kesähuvilaa, samppanjaa, hienoja havannasikaareja, tuoreita aamukahvipullia - puhumattakaan aamulehdistä."
Päätös kirjatyöntekijöiden yleisen lakon alkamisesta oli työläisten puolelta hyvinkin yksimielinen koska oli huomattu, ettei työnantajilla ollut aikomustakaan tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä lakon välttämiseksi. Päinvastoin, työnantajien taholta oli määrätietoisesti yritetty aikaansaada selkkauksia ja tarkoituksena tuntui olevan yhä voimistuvan Suomen Kirjaltajaliiton hajoittaminen niin, että kirjatyöläiset keskusjärjestön puuttuessa joutuisivat hajaannustilaan. Seuraus oli kuitenkin päinvastainen, sillä kirjatyöntekijät yhtyivät yhtenäisesti alifaktoreita myöten lakkoon niiden vaatimusten puolesta, joita he pitivät oikeudenmukaisina. Ainoastaan joitakin poikkeuksia sattui arvostelukyvyttömien henkilöiden yrittäessä jatkaa töitä saadakseen itselleen joitakin etuja muiden kustannuksella. Työnhaluisia tuottivat työnantajat lukuisasti maahan etenkin Ruotsista ja Turun ollessa kauttakulkukaupunkina, siunaantui niitä tänne erikoisen runsaasti. Turun yhdistyksen taholta seurattiin tätä rikkurien tuottamista valppaasti ja useita lähetettiin takaisin kotimaahansa. Mutta tällainen huolto kysyi rahaa, sillä matkalipun lisäksi oli maksettava asianomaisen asunto, ruoka ja varsinkin juotavat. Lopulta katsottiin edullisemmaksi lähettää Tukholmaan erityinen valvoja seuraamaan Suomeen aikovien työhaluisten puuhia. Tämä toimenpide osoittautuikin tehokkaaksi koska sikäläinen kirjatyöläisten järjestökään ei ollut asiaan aikaisemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota. Nyt moni maahamme aikonut ruotsinmaalainen kirjatyöläinen peruutti matkansa, saatuaan yhdistyksen asiamieheltä neuvoja ja selostuksia Suomessa vallitsevasta tilanteesta. Työläisten osoittama yksimielisyys sai aikaan sen, että työnantajat kolme kuukautta kestäneen lakon jälkeen olivat pakoitetut alistumaan neuvotteluihin työläisten edustajien kanssa ja uusi sopimus kirjoitettiin 4.4.1911. Se ei ollut täysin työläisten vaatimusten mukainen, mutta työnantajien aikomat huononnukset oli saatu estetyksi. Palkat kohosivat 6 prosenttia ja joitakin muodollisia etuja saavutettiin. Kolme kuukautta kestänyt työtaistelu kulutti paljon liiton ja yhdistyksen varoja ja lakkolaiset omaisineen joutuivat myös uhraamaan paljon asian hyväksi. Varsinkin monelle suuriperheiselle oli toimeentulo lakon aikana vaikeaa vaikka yhdistyksen varoista annettiinkin lainoja ja ns. vuokra-avustuksia. Turussa osallistui lakkoon n. 170-180 työläistä, joista lakon päättyessä 38 jäi toistaiseksi työttömäksi. Näille kerättiin avustusta 75 penniä jäseneltä kuukaudessa vuoden 1911 loppuun asti kunnes he olojen vakiinnuttua ja työhaluisten poistuttua paikkakunnalta saivat itselleen työpaikan. Muutkin työläiset avustivat kirjatyöläisiä Suomen Ammattijärjestön välityksellä, samoin skandinaaviset veljesjärjestöt. Vuokrahuvila Satavaluodolla Vuonna 1912 ensimmäistä kertaa yhdistyksen toiminnan aikana hankittiin jäsenistön käyttöön kesänviettopaikka. Se oli 12-huoneinen vuokrahuvila Satavaluodolla, jossa jäsenet saivat viettää kesäiset vapaahetkensä ja vuokrata huoneita kesäloman ajaksi. Sinne tehtiin myös huviretkiä ja kerättiin voimia talvisen uurastuksen varalle. Suuri graafillinen näyttely Leipzigissä 1914 Vuoden 1914 kesällä pidettiin Leipzigissä suuri graafillinen näyttely ja yhdistys päätti stipendirahastostaan myöntää jäsentensä haettavaksi kolme matka-apurahaa á 300 mk. Lisäksi höyrylaivayhtiö Transito lahjoitti apurahan saajille laivaliput Turusta Lyypekkiin. Sensuuri ei hyväksynyt 25-vuotisjuhlien juhlarunoa Yhdistyksen täyttäessä 25 vuotta vietettiin Palokunnantalolla 31.10.1915 arvokas juhla, jota varten Heikki Välisalmi oli kirjoittanut juhlarunon ja maisteri R. Lindström oli lupautunut juhlapuheen pitäjäksi. Näiden tilalle oli kuitenkin viime hetkessä hankittava toiset koska sensuuri ei hyväksynyt runoa eikä puhuja antanut puhettaan viranomaisten peukaloitavaksi. Juhlapuheen piti kirjailija Yrjö Koskelainen ja muina ohjelmansuorittajina olivat mm. yhdistyksen mieskuoro, oopperalaulaja Paavo Costiander, Rafael Ramstedt sekä VPK:n soittokunta. Taiteilija Hugo Otava oli tilaisuuteen järjestänyt kuvaelman "Musta kaarti". Kirjatyöntekijäin Liiton Turun osasto Vuoden 1916 alussa yhdistyksen nimi muutettin virallisesti muotoon Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton N:o 31 Turun osasto. Sairaskatsastajat Liiton uusien sääntöjen mukaan alettiin vuonna 1916 sairauden ajalta maksaa jäsenille avustusta ja sen vuoksi valittiin painoihin erityiset sairaskatsastajat. Anomus yleisestä palkankorotuksesta 1916 ja työnantajien "kartelli" Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut keinottelu aiheuttivat jatkuvaa elinkustannusten nousua ja työpalkat eivät riittäneet vaatimattomaankaan elämiseen. Kirjatyöntekijät ryhtyivät neuvottelemaan toimenpiteistä palkkojen parantamiseksi siitä huolimatta, että se tapahtui tariffin voimassaoloaikana. Jäsenistön keskuudessa päätettiin ryhtyä tekemään voimaperäistä valmennusta erityisesti Kirjatyö-lehden välityksellä ja paikkakunnan työnantajille jätettiin osaston puolesta anomus yleisestä palkankorotuksesta. Lokakuussa 1916 voitiin kokouksessa ilmoittaa, että työnantajat olivat suostuneet maksamaan korotuksia. Myönnetyt korotukset olivat työntekijöiden mielestä kuitenkin liian alhaisia ja työnantajille tehdyn uuden anomuksen perusteella Sosialisti suostui maksamaan lupaamansa korotuksen lisäksi 10 % kaikissa luokissa ja Uusi Aura lupaamansa korotukset myöskin naimattomille sekä 5 % lisäkorotuksen niille työntekijöille, joilla on lapsia. Myönnetyt korotukset eivät vieläkään tyydyttäneet osaston jäseniä vaan he päättivät kääntyä liittotoimikunnan puoleen ilmoituksella, että sen työnantajajärjestölle esitettäväksi suunniteltu 25 % kalliinajankorotus on liian alhainen. Samalla kehotettiin helsinkiläisiä kirjatyöläisiä tarmokkaasti ryhtymään palkankorotusasiaa ajamaan koska korotukset Helsingissä olivat vielä alhaisemmat kuin maaseudulla ja koska sellainen suhde tavallaan jarrutti palkkaliikettä koko maassa. Asia kehittyi kuitenkin hyvin hitaasti, mutta työmahdollisuuksien hieman parantuessa oli turkulaisten työnantajien uudelleen korotettava palkkoja. Tämä toimenpide alkoi heitä kuitenkin kaduttaa ja niinpä he keksivätkin uuden keinon. Kirjapainojen johtajat pitivät kokouksen ja päättivät, etteivät ota toisista paikkakunnan painoista muuttaneita työntekijöitä työhön. Näin työntekijä, jolla ei ollut mahdollisuuksia muuttaa toiselle paikkakunnalle, sai tyytyä työnantajien tarjoamiin palkkoihin. Sopimus 8 tunnin työajasta 29.4.1917 ilmoitettiin jäsenistölle, että työnantajien kanssa oli aikaansaatu sopimus 8 tunnin työajasta. Vuoden 1918 kansalaissota Viimeinen pöytäkirjan tapainen vuodelta 1917 on päivätty 23. joulukuuta ja silloin ilmoitettiin liittotoimikunnan sanoneen irti tariffin lisäsopimuksen sekä vaatineen kirjaltajille 250 prosentin ja kirjansitojille 300 prosentin kalliinajanlisäkorotusta. Osaston kokouksessa ehdotettiin kumpaankin ryhmään lisäksi 50 prosentin kokous. Sitten oltiinkin jo vuoden 1918 tapahtumien ja kansalaissodan keskellä, jonka uhreina monet kirjatyöntekijätkin menettivät henkensä. Turun osaston jäsenistä kuoli kansalaissodassa 6 henkilöä. Monet muut joutuivat pitkät ajat virumaan vankiloissa tai olemaan pakolaisina Venäjällä, viimemainittujen joukossa mm. osaston puheenjohtaja Arvo Toivonen. Joulukuun 8. päivänä 1918 kutsuttiin turkulaiset kirjatyöntekijät yleiseen kokoukseen Urheiluliiton huoneistoon. Vaikka olot vielä olivatkin sekavat sodan jäljiltä, päätettiin toiminta liiton kiertokirjeen mukaisesti aloittaa uudelleen melkein vuoden kestäneen tauon jälkeen. Osastolle valittiin väliaikainen puheenjohtaja ja toimikunta seuraavaan vuosikokoukseen saakka ja jäsenmaksuja päätettiin ryhtyä keräämään seuraavan vuoden alusta. Kaikki oli nyt aloitettava hyvin puutteellisissa oloissa koska osaston matrikkeli, pankkikirjat, arkistot ja paljon muuta oli joutunut harhateille. Työväen luottamusmies Ammattijärjestön kehotuksesta vuonna 1919 valittiin jokaiseen kirjapainoon työväen luottamusmies, jonka tehtävänä oli valvoa, että työväen suojelulakia niissä noudatettiin. Liian oikeistolainen Sosialisti-lehti Oikean mielipiteiden myrskyn aiheutti osaston kokouksessa 1919 esitetty Sosialistin Kirjapaino-osuuskunnan kirjelmä, jossa kehoitettiin osastoa levittämään Sosialisti-lehteä. Kiivaan keskustelun jälkeen annettiin toimikunnan tehtäväksi lähettää vastauskirjelmä, jossa ilmoitettiin, että lehti on köyhä uutisista ja liiaksi oikeistolainen niin ettei jäsenistö sellaista voi tilata. Kansalaissodan seurauksena ammattiosastossa tapahtui jyrkkä suuntautuminen vasemmalle puolue-elämässä. Virallista päätöstä osaston kannasta ei kuitenkaan tehty vaikka siitä usein keskusteltiin. Kansalaissodan vuoksi useat vaikeuksiin joutuneet osaston jäsenet ja heidän omaisensa kääntyivät ammattiosaston puoleen ja pyysivät siltä avustusta, koska se oli heidän viimeinen ja ainoa avunsaantimahdollisuutensa. Avustusten pyytäjiä autettiin mahdollisuuksien mukaan ja järjestettiin keräyksiä. 30-vuotisjuhla 7.11.1920 Ammattiosaston 30-vuotisjuhlaa vietettiin vanhan tavan mukaan Palokunnantalolla 7. marraskuuta 1920. Tervehdyspuheen piti yhdistyksen rahastonhoitaja Mauno Nuotio ja juhlapuheen toimittaja J. Kotiranta. Ohjelmassa oli lisäksi musiikkiesityksiä, lausuntaa ja A. Wibergin järjestämä kuvaelma. Toveriseuroja kirjapainoihin Vuonna 1921 yhdistyksen kokouksissa kehoitettiin suurimpiin painoihin perustamaan erityisiä toveriseuroja, jotka valvoisivat työläisten etuja ja toimisivat toverihengen lujittamiseksi. Näitä toveriseuroja perustettiinkin useihin kirjapainoihin ja niiden taholta tehtiin mm. useita aloitteita yhdistyksen kokouksissa. Lausunto osaston poliittisesta kannasta Poliittisista kysymyksistä keskusteltiin yhdistyksen kokouksissa koko 1920-luvun alun ja työväen keskuudessa vallinneet erimielisyydet menettelytavoista eivät voineet olla vaikuttamatta osaston jäseniin. Suomen Ammattijärjestön yhtymistä Amsterdamin työväeninternationaliin vastustettiin ja osaston poliittisesta kannasta annettiin vuonna 1921 seuraava lausunto: "Osasto tunnustaa periaatteessa Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen ainoaksi todelliseksi työväen etuja ajavaksi puolueeksi, mutta ottaen huomioon ammattikuntamme poliittisen kypsymättömyyden sekä samalla oivaltaen ammatillisen järjestön mahdollisimman eheänä säilyttämisen tärkeyden, ei osasto osastona voi yhtyä puolueeseen, vaan päättä velvoittaa os. toimikunnan ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, että eri puoluekannan omaavat jäsenet voisivat mahdollisimman lukuisasti yhtyä joko Sosialistiseen Työväenpuolueeseen tai Sos. dem. puolueeseen."
Päätös tästä lausunnosta tehtiin 28 äänellä 17 vastaan ja yllämainittua periaatetta noudatettiin monen seuraavan vuoden aikana. Kirjamäen osto vuonna 1925 Vuonna 1925 yhdistys osti jäsentensä kesänviettopaikaksi Hirvensalossa, Moikoisten rannassa sijaitsevan huvilan ja sen nimeksi annettiin nimikilpailun ehdotuksista muunnettu "Kirjamäki". Huvila, jota hoitamaan valittiin erityinen huvilatoimikunta, saavutti heti alussa jäsenistön suosion ja kauan vireillä ollut kesäasuntokysymys oli näin löytänyt ratkaisunsa. Kirjamäen osto velkaannutti ammattiosastoa ja tilannetta parannettiin mm. arpajaisilla. Kirjamäen kunnossapitoon tarvittiin myös rahaa ja koska kesänviettopaikka kirjatyöntekijöiden epäterveellisen ammatin vuoksi oli tärkeä, myönsi Turun kaupunki tehdyn anomuksen perusteella 4000 markan avustuksen, Ota-osakeyhtiö 2000 markkaa ja Uusi Aura 1000 markkaa. Yhteistyötä muun työväestön kanssa 1920-luvulla osasto oli kiinteässä yhteistyössä paikkakunnan muun työväestön kanssa. Sillä oli edustajia keskusjärjestöissä ja kokouksissa keskusteltiin monenlaisista järjestökysymyksistä. Avustuksia kerättiin muiden ammattialojen työttömille ja lakkolaisille eikä työväen sivistyspyrkimyksiäkään unohdettu. 40-vuotisjuhla kieltolain aikaan Raittiusyhdistys Taimi II:n huoneistossa Yhdistyksen täyttäessä 40 vuotta pidettiin erityinen juhlakokous 16.11.1930 Sos.dem. Klubin huoneistossa. Tilaisuudessa esitettiin mm. K. F. Heimon kirjoittama 40-vuotishistoriikki. Varsinainen 40-vuotisjuhla pidettiin ilmeisesti kieltolain (1919-1932) kunniaksi Raittiusyhdistys Taimi II:n huoneistossa saman päivän iltana. Juhlaan olivat useat veljesosastot, mm. Helsingin ja Tampereen, lähettäneet edustajansa. Myös useat paikalliset ammattiosastot olivat edustettuina. Lapuanliike ja pulakausi Vuonna 1932 alkoi ns. Lapuanliike ankaran hyökkäyksen kaikkea työväen toimintaa vastaan. Suuri joukko järjestöjä lakkautettiin kommunistisina, työväentaloja suljettiin ja poltettiin, toimihenkilöitä muilutettiin ja pamputettiin, jopa murhattiinkin. Myös kirjatyöntekijät elivät vaikeita aikoja. Vallitseva pulakausi oli aiheuttanut työpäivien lyhennystä, joissakin tapauksissa 25 viikkotuntiin asti. Työttömiä oli työaikojen lyhennyksistä huolimatta vain 26, joille voitiin maksaa työttömyysavustuksia. Työnantajat käyttivät hyväkseen yleistä tilannetta ja ryhtyivät noudattamaan uutta lomalakia supistamalla vuosikymmeniä käytössä olleen kahden viikon palkallisen loman lain edellyttämän 7 työpäivän mittaiseksi. Nimenmuutos Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistykseksi Epävarman ja sekavan sisäpoliittisen tilanteen varalta ammattiosasto muutti vuonna 1932 nimensä sosiaaliministeriön vahvistuksella Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys ry:ksi. Yhdistys tuli kuitenkin edelleen kuulumaan Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon. Muu toiminta sensijaan oli lamassa olosuhteiden pakosta vielä vuonna 1933 niin että ainoastaan välttämättömät järjestötyöt on suoritettu. Yhdistyksen orkesteri Yli kolmekymmentä vuotta ehti kulua torvisoittokunnan lopettamisesta ennen kuin soittoharjoitukset yhdistyksen jäsenten keskuudessa uudelleen saivat laajemmat mittasuhteet. Välivuosinakin musiikkia harrastettiin ja erityisen maininnan ansaitsee latoja Lauri Lumikko, joka yhdeksi elämäntehtäväkseen oli ottanut viulunsoiton opettamisen kirjapainojen oppilaille. Tästä herätystyöstä oli seurauksena, että hänen oppilaansa vartuttuaan perustivat pienempiä yhtyeitä ja esim. Åbo Underrättelserin painon työntekijöillä oli toiminnassa jousikvartetti, joka mm. esiintyi yhdistyksen tilaisuuksissa. Soitinmusiikin harrastajia oli muissakin painoissa ja niinpä herätettiinkin ajatus oman jousiorkesterin perustamisesta. 12.3.1933 pidettiin Turun Työväenyhdistyksen talolla orkesterin perustava kokous, johon oli saapunut 10 yhdistyksen jäsentä. Orkesterin toiminta päätettiin aloittaa heti ja jo samana vuonna orkesteri liittyi jäseneksi Suomen Työväen Musiikkiliittoon. Koska Turun työväestön keskuudessa ei ollut toiminnassa muita orkestereita, joihin soitinmusiikkia harrastavilla työläisillä olisi ollut mahdollisuus liittyä, tehtiin yhdistyksen jousiorkesterin sääntöihin sellainen muutos, että myös yhdistyksen ulkopuoliset harrastajat voivat liittyä siihen. Tämä toimenpide antoi mahdollisuuden muillekin soitinmusiikkia harrastaville työläisille mahdollisuuden liittyä orkesterin jäseniksi. Orkesterin toiminta oli alusta alkaen vilkasta ja se esiintyi lukuisissa yhdistyksen ja myös muiden järjestöjen tilaisuuksissa sekä avusti konserteissa. Orkesteri osallistui myös Suomen Työväen Musiikkiliiton laulu- ja soittojuhliin Viipurissa ja Tampereella. Vuonna 1943 TKY:n orkesteri piti 10-vuotisjuhlakonsertin Akatemiantalon juhlasalissa. Vuonna 1950 orkesteri oli laajentunut niin, että suurin osa soittajista ei ollut enää yhdistyksen jäseniä. Niinpä se 19.2.1950 päätti erota yhdistyksestä ja sen nimi muutettiin Turun Työväen Orkesteriksi. Yhdistyksen toiminta Talvisodan aikana Yhdistyksen toiminta elpyi pulakauden jälkeen ja sisäpoliittisen tilanteen rauhoituttua 1930-luvun lopulla. Lupaavalta näyttäneen toimintakauden keskeytti talvisota. Yleismaailmallinen kriisi johti Suomen sotaan Neuvostoliiton kanssa 30.11.1939. Tällöin toiminta ammattiyhdistysliikkeessä jäi ns. kotirintaman huoleksi. Heidän tehtäväkseen tuli elintarvikekorttien oikeudenmukaisuuden valvominen, pommituksissa asuntonsa ja omaisuutensa menettäneiden eduista huolehtiminen sekä monet muut poikkeustilanteesta johtuvat toimenpiteet. "Tammikuun kihlaus" Talvisodan aikana asenteellinen muutos ammattiyhdistysliikkeeseen tapahtui myös työnantajapiireissä. Työntekijät ja heidän järjestönsä tunnustettiin tasaveroisiksi neuvottelukumppaneiksi sekä työehdoista että palkoista keskusteltaessa. Sosiaaliministeri K-A. Fagerholm kutsui 24.1.1940 niin työnantajien kuin työntekijöidenkin edustajat neuvottelumaan yhteisistä työmarkkina-asioista. Tuosta kokouksesta oli seurauksena ns. "Tammikuun kihlaus", josta annettiin seuraava tiedonanto: "Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joiden tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä".
Välirauhan aika Talvisota päättyi 12.3.1940. Sota vaati uhrinsa myös Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistykseltä. Talvisodassa kaatui 6 yhdistyksen jäsentä. Yhdistyksen vuosikokouksessa syyskuussa 1940 uusia toimihenkilöitä ei valittu. Aikaisemmin toimiin valitut saivat velvoitteen jatkaa tehtäviään seuraavaan vuosikokoukseen asti. Yhdistyksen 50-vuotisjuhlat 1941 Yhdistyksen 50-vuotisjuhlat pidettiin 22.2.1941 Turun Työväen Teatterissa. Juhlapuheen piti SAK:n silloinen puheenjohtaja Eero A. Vuori. Leipäkortit Toukokuussa 1941 pidetyssä kokouksessa kuultiin toimikunnan toimenpiteet ns. raskaan työntekijäin leipäkortin saamiseksi graafisen alan työntekijöille. Toiminta jatkosodan aikana Kesäkuussa 1941 alkoivat sotatoimet uudelleen. Niinpä elokuussa pidetyssä kokouksessa oli mukana vain parikymmentä jäsentä. Kokous keskusteli pommitusvahinkojen mahdollisista korjaamisista ja niiden korvaamisesta. Sotalakien voimassa ollessa kokouksista oli ilmoitettava Turun Poliisilaitokselle kirjallisesti. Kirjapainotaidon 300-vuotisjuhla 1942 ja Pietari Waldin patsas Sota asetti rajoituksia kaikelle toiminnalle. Vuonna 1942 juhlittiin kuitenkin kirjapainotaidon Suomeen tulon 300-vuotisjuhlaa ja paljastettiin ensimmäisen kirjanpainajan Pietari Waldin patsas, joka sijaitsee Uudenmaankadulla, Vähä-Hämeenkadun risteystä vastapäätä. Myös TKY järjesti omat juhlat kirjapainotaidon 300-vuotisjuhlinnan yhteydessä. Joulujuhlat 1944 Sota päättyi välirauhaan syyskuussa 1944. Sodan jälkeen vietettiin taas joulujuhliakin. Oma orkesteri esiintyi ja laulamaan tähän tilaisuuteen pyydettiin kemigrafi Pentti Viherluotoa. Työväenluokan vappujuhlat Vuonna 1945 yhdistys oli aloittanut rauhanajan toiminnan. Keväällä yhdistys sai kirjelmän SKDL:n Turun osastolta yhteisen työväenluokan vappujuhlan järjestämisestä. Yhdistys valitsi omat edustajansa vappujuhlaa järjestämään. Urheilupaitojen ostoon ei saatu Kansanhuollon lupaa Yhdistyksen urheilujaosto teki sodan jälkeisen ajan pulassa voitavansa urheiluvälineiden hankkimiseksi. Niitä ei maassa ollut ja mikäli sellaisia jostain sai, eivät yhdistyksen rahavarat niihin riittäneet. Niinpä käännyttiin mm. Ruotsin liiton puoleen pyynnöllä jalkapallon hankkimiseksi. Kesäkuussa 1945 yhdistys lähetti Kansanhuoltoministeriölle kirjelmän, jossa pyydettiin pisteiden varaamista 11 urheilupaidan ostoon. Kansanhuoltoministeriö eväsi pyynnön ilmoittamalla, ettei pisteitä anneta urheilupukimille. Esitys 40 tunnin työviikosta 1945 Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton edustajakokouksessa 10.11.1945 oli käsittelyssä mm. Turun yhdistyksen esitys 40 tunnin työviikosta. Turusta kokoukseen osallistui 8 edustajaa, jotka ponnekkaasti puolustivat tehtyä esitystä. Kirjaltajain Apuyhdistyksen lopettaminen 1947 Heinäkuussa 1851 perustettu Turun Kirjaltajain Apuyhdistys lopetti toimintansa 9.2.1947 ravintola Pyöreäkulmassa, Humalistonkadulla. Esitys maanantaisin ilmestyvien sanomalehtien lopettamisesta 3.12.1947 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen toimikunta teki esityksen Suomen Kirjatyöntekijäin Liitolle maanantaina ilmestyvien lehtien lopettamisesta. Esityksen "Sähkövoiman säännöstelyn ajaksi on maanantaisin ilmestyvät lehdet lopetettava" taka-ajatuksena oli luultavasti sunnuntaityön loppuminen. Kiistaa sunnuntaityön tekemisestä oli käyty aina 1920-luvun lopulta alkaen, jolloin sanomalehdet, jotka maanantaisin olivat ilmestyneet siihen asti iltapäivisin, alkoivat ilmestyä aamulla. Kirjatyöntekijäin lakko vuonna 1949 Marraskuussa 1948 irtisanotusta työehtosopimuksesta päästiin neuvotteluasteelle vasta tammikuun lopulla 1949. Neuvottelut, joita oli käyty jopa SAK:n avulla, päättyivät tuloksettomina 28.2.1949. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto julisti lakon alkavaksi 1.3.1949 klo 7.00. SAK:n lakkolupa koski sellaisia yrityksiä, jotka eivät olleet hyväksyneet Kirjatyöntekijäin Liiton vaatimuksia. Lakko kesti 18 päivää. Kirjanuoret 31.3.1949 turkulaiset kirjapainojen oppilaat ja nuoret työntekijät perustivat kerhon nimeltä Kirjanuoret, Turku. Kerhon ensimmäinen tehtävä oli paheksumiskirjeen lähettäminen Kirjatyöntekijäin Liitolle. Aiheena oli toisarvoinen asema lakon lopettamissopimuksessa. Eroaminen Turun Ammatillisesta Paikallisjärjestöstä 18.12.1949 pidetty valmistava vuosikokous päätti äänin 19-16 erota Turun Ammatillisesta Paikallisjärjestöstä. Yhdistyksen 60-vuotisjuhlat 1950 ja uuden lipun vihkiminen Yhdistyksen 60-vuotisjuhlat pidettiin 13.10.1950 Turun Ruotsalaisessa Teatterissa. Ohjelmassa oli mm. yhdistyksen uuden lipun vihkiminen. Yhdistyksen lippuhistoria Vanha valkoinen silkkilippu, jonka kirjapainonomistaja Wilen "pienemmän ystäväpiirinsä puolesta" luovutti ammattikunnalle Wilenin kirjapainon pihamaalla 2.10.1892 kirjapainon Suomeen tulon 250-vuotismuistojuhlien yhteydessä, oli ajan haalistamana ja kuluneena siirretty Turun Historialliseen Museoon. Patruuna Wilen antoi lipun hoidettavaksi Turun Kirjapainotaiturien Apuyhdistykselle eikä Kirjanpainajain Yhdistykselle, koska viime mainittu toimi patruunan sanojen mukaan vain jäseniensä huviksi. Vuonna 1938 pidettiin lippuluonnoskilpailu, mutta se ei tuottanut tyydyttävää tulosta. Vuoden 1949 toimikunta päätti tehdä uuden yrityksen oman lipun saamiseksi ja julisti kilpailun, joka päättyi vuoden 1950 lopussa. Arvovaltainen palkintolautakunta, johon kuului mm. Turun Sanomien päätoimittaja Veikko Puro, valitsi monista ehdotuksista palkintosijoille kolme luonnosta. Jotta asia ei olisi ollut liian yksinkertainen, jäsenistö äänesti kuitenkin ensimmäiselle sijalle toiseksi tulleen luonnoksen ja näin päätettiin lippu valmistaa tämän mukaisesti. Lipun suunnitteli Väinö Laine Helsingistä ja sen neuloi Turun Sanomien postittaja Axa Lindfors. Lippu on edelleen Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen käytössä. Kirjamäki myytiin ja Rantala ostettiin 14.9.1952 pidetty yhdistyksen kokous päätti myydä Kesäkoti Kirjamäen Turun kaupungille. Myös uuden kesäkodin ostosuunnitelma esitettiin samassa kokouksessa. Kaarinan Rantakulmalta, Torppalan alueelta, oli ostettavissa apteekkari Sorman perikunnalta Rantala-niminen 4,5 hehtaarin tila. Paikan kauneuden, suuruuden ja hinnan huomioon ottaen käytiin keskustelua Kirjaliiton puheenjohtajan ja taloudenhoitajan kanssa liiton loma- ja kurssikodin saamisesta alueelle. Kirjaliiton Liittotoimikunta katsoi kuitenkin elokuussa 1952 pitämässään kokouksessa, ettei liitolla ollut mahdollisuuksia kurssikodin hankkimiseen. Yhdistys kuitenkin päätti tehdä kaupat ja vuoden 1953 juhannuksena vihittiin yhdistyksen uusi Kesäkoti Rantala tarkoitukseensa. Juhlan ohjelma oli monipuolinen, kansantanhuista lausuntaan asti. "Tärkeitä tiedoituksia" Vuonna 1953 yhdistys alkoi julkaista "Tärkeitä tiedoituksia" -nimistä pientä lehteä. Lehden numerossa 3 selostettiin mm. seuraavia aiheita: Poissaolo arkipyhän aattona, Luvaton ja luvallinen poissaolo arkipyhänä, Sunnuntaikorotus vuosiloman aikana, Pakkoloma pyhien välissä, Työviikon lyhentäminen, Vuosiloma. Maalaisliiton Turunmaa-lehden ilmestyminen päättyi työselkkaukseen Turunmaan kirjapainossa sattui loppuvuodella 1953 työselkkaus, joka juonsi juurensa jo monien vuosikymmenien takaa. Irtisanomisten ja muiden selkkausten vuoksi työntekijät päättivät lopettaa työsuhteensa 22.8.1953. Maalaisliiton (nyk. Keskustapuolue) Kyntäjä-lehdessä työntekijöitä syytettiin peloitteluista, mahtavista vaatimuksista ja jopa sabotaasista. Poliisi kuulusteli sabotaasiväitteiden takia niin lakkolaisia kuin yhdistyksen puheenjohtajaa ja sihteeriä. Juttu kuivui kuitenkin omaan mahdottomuuteensa, sillä kirjapaino oli suljettu ulkopuolisilta eikä sinne oltu murtauduttu. Turunmaa-lehti ja kirjapainotoiminta loppui tämän jälkeen kokonaisuudessaan. Kirjatyöntekijäin Liitto ilmoitti lakon päättyneen 14.1.1954 syystä, että kyseinen kirjapaino oli lakannut olemasta. Obligaatiolaina jäsenistöltä vuonna 1954 Vuonna 1954 yhdistys päätti lainata rahaa jäsenistöltä. Sitä varten painatettiin ns. lainaobligaatiot. Lainan kuoletus oli vuosittain 5 % ja lainaajien kesken arvottiin vuosittain 1000 markan suuruinen voitto. Korottomien velkakirjojen arvoksi hyväksyttiin 1000 markkaa. Ensimmäinen merkintä tuotti 47000 markkaa. "Kontrollikellot" "Kontrollikellot" alkoivat ilmestyä työpaikoille vuonna 1954. Turussa sellainen oli otettu käyttöön Uuden Auran kirjapainossa. Yleislakko 1956 1.3.1956 alkoi yleislakko. Myös kirjatyöntekijät olivat lakossa mukana. 16.3.1956 SAK esitti joukkovoimansa mielenosoitusmarsseilla kaikkialla maassa. Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen lippu osallistui Turussa pidettyyn marssiin. Yleislakko päättyi 20.3.1956, mutta kirjatyöntekijöiden lakko jatkoi vielä sen jälkeen kaksi päivää kunnes oma kirjapainoteollisuutta koskeva sopimus oli saatu solmituksi. Graafinen osasto Turun Ammattioppilaitokseen Turun Ammattioppilaitokseen perustettiin graafinen osasto 25.5.1957. Oppilaitoksen johtokunnan pyynnöstä yhdistys nimesi edustajansa tutkimaan graafisen alan ammattikoulutusta Turussa. Kirjaliiton liittojuhlat Turussa 1959 Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton 2. liittojuhlat pidettiin Turussa 16.-18.5.1959. Niihin osallistui noin 1000 graafisen alan työntekijää eri puolilta maata. Pääjuhlan lisäksi järjestettiin mm. ulkoilmakonsertteja ja urheilukilpailuja. Juhlaillallinen nautittiin Turun Työväentalon ravintolaketjussa Hotelli Turku - Valencia - Mosel. Illallisvieraita oli 763. 70 vuotiasta yhdistystä juhlittiin vuosikokouksessa 1960 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen täyttäessä 70 vuotta 1960 pidettiin vuosikokous juhlavissa merkeissä. Kokousasioiden lisäksi ohjelmassa oli soittoa, tanssiesitys ym. Myös Kirjatyöntekijäin Liitto oli lähettänyt onnittelusähkeen kokoukseen. Liiton osapalkkainen toimihenkilö Turkuun 1962 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys oli vuosien mittaan tehnyt esityksiä liitolle piiritoimitsijan saamiseksi Turkuun. Tämä ei ollut toteutunut, mutta tammikuussa 1962 nimettiin Turkuun ns. osapalkkainen toimihenkilö tehtävänään toimia Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton asiamiehenä. Koska tehtävän hoitaja oli liiton nimeämä katsoi Turun yhdistyksen toimikunta, ettei sillä ollut vastuuta liiton paikallisten rahavarojen hoidosta. Kauneudenhoitoa ja ammattiyhdistysasiaa Naisten passiivisuus yhdistystoimintaan oli keskustelun aiheena yleisesti. Vuonna 1962 yhdistyksessä järjestettiin tilaisuus kauneudenhoidon merkeissä. Kosmetologi esitteli voiteita ja kaunisteli tyttöjä, jonka lisäksi yhdistyksen puheenjohtaja selvitteli liiton ja yhdistyksen järjestöorganisaatiota. Uusi rahalaki 1963 poisti kaksi nollaa Vuonna 1963 tuli voimaan uusi rahalaki ja pari nollaa putosi pois. Tällöin 1. vuoden oppilaan palkka oli kirjapainossa 1,14 mk/tunti ja opin suorittamisen jälkeen 2,28 mk. Kahdeksan vuoden jälkeen tuntipalkka oli 2,71 mk. Uusi Aura lopetti 1964 Kokoomuspuolueen paikallinen äänenkannattaja, sanomalehti Uusi Aura, joka oli ilmestynyt yli 80 vuotta, lopetti ilmestymisensä 17.5.1964. Yhdistyksen 75-vuotisjuhla 1965 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen 75-vuotisjuhla pidettiin Turun Ruotsalaisessa Teatterissa 6.11.1965. Juhlaillallinen ohjelmineen oli Hamburger Börsissä. Työajan lyhennyskokeilu kesällä 1966 Vuonna 1966 työaika lyheni kesän ajaksi 40 viikkotuntiin. "Kokeilu" tapahtui ajalla 2.5.-30.9.1966. Muuhun osaan vuodesta sovellettiin työaikaan nähden entistä käytäntöä eli 45 viikkotuntia. Kesäkoti Rantalaan uusi sauna 1966 Yhdistyksen Kesäkoti Rantalan uusi sauna valmistui juhannukseksi 1966. Graafisen alan viimeisin lakko 1967 toi 40-tuntisen työviikon Ainakin toistaiseksi viimeisin Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton julistama graafisen alan lakko alkoi 8.3.1967. Lakossa oli kyse 40-tuntiseen ja viisipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä siten, että toiseksi vapaapäiväksi tulisi lauantai. Lakko kesti 21 päivää. Sopimuksesta tuli 3-vuotinen ja 40-tuntiseen työviikkoon siirryttiin vuoden 1968 alussa. Yrjön kaivo Vuonna 1967 kuollut konelatoja-valokuvaaja Yrjö Paldán testamenttasi jäämistönsä Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistykselle. Kesäkoti Rantalaan saatiin testamentin avulla porakaivo, jota kutsutaan Yrjön kaivoksi. Kotevan saarto 1968 Turkulainen kirjapaino Koteva joutui 1968 maksamaan korvausta aiheettomasta irtisanomisesta. Paino julistettiin saartoon 16.7.1968 ja neuvottelujen aikana irtisanotulle painajalle luvattiin maksaa kolmen kuukauden palkka saarron purkamiseksi. Uusi Päivä lopetti 1969 Kansandemokraattien paikallinen äänenkannattaja, sanomalehti Uusi Päivä, lopetti ilmestymisensä 30.9.1969. Rantalan saunan palo 1972 Vuoden 1972 keväällä oli yhdistys päättänyt hakkauttaa tukkeja omasta metsästä tarkoituksena uusien mökkien rakennuttaminen kesäkodin alueelle. Toisin kuitenkin kävi. Hakkuumiehet yöpyivät saunarakennuksessa ja heiltä pääsi tuli valloilleen maaliskuun 27. päivän vastaisena yönä. Vuonna 1966 rakennettu sauna paloi maan tasalle. Turun Pränttäri Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys kokeili vuonna 1974 tiedotuslehden julkaisemista. Turun Pränttäri ilmestyi vuoden aikana 4 kertaa. Sen tarina kuitenkin päättyi viidenteen numeroon koska katsottiin, etteivät yhdistyksen rahavarat riitä lehden kustantamiseen. Lakkoja Turun Sanomien rotaatiossa ja lito-osastolla 1975 Erimielisyys painokoneen puhdistustyöstä vallitsi Turun Sanomien rotaatio-osastolla koko kevätkauden 1975. Pöytäkirja tehdystä työehtosopimuksesta oli työntekijäin mielestä tulkinnanvarainen ja sen mukaisia toimenpiteitä oli jätetty suorittamatta. Erimielisyydet huipentuivat siihen, että Turun Sanomat jäi ilmestymättä 13.6.1975. Asiaa käsiteltiin välimiesoikeudessa 4.9.1975. Kirjatyöntekijäin Liitto sai sakkoa työehtosopimuksen valvontavelvollisuutta koskevan pykälän nojalla 3000 markkaa ja osasto 1500 markkaa. 3.12.1975 olivat välimiehet jälleen koolla Turun Sanomissa sattuneen selkkauksen johdosta. Turun Sanomien 80 lito-osaston työntekijää olivat aloittaneet istumalakon 24.11.1975 painostaakseen työnantajaa taipumaan yli voimassaolevan työehtosopimuksen meneviin palkankorotuksiin, kuten välitystuomiossa sanottiin. Kanne Turun yhdistystä vastaan kumoutui tässä asiassa. Liitto sai sakkoja 4000 markkaa. Tämä tapaus aiheutti liiton puheenjohtajan ja sihteerin tulon Turkuun ja yleisen kokouksen. Uhkana oli jopa Turun yhdistyksen erottaminen Suomen Kirjatyöntekijäin Liitosta. Oma toimistohuoneisto 1977 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen ensimmäinen oma toimistohuoneisto hankittiin vuonna 1976. Yhdistys osti 17.12.1976 tehdyllä kauppakirjalla Turun Iltaoppikoulun kannatusyhdistykseltä 108 neliömetrin huoneisto osoitteesta Maariankatu 10. Huoneisto luovutettiin yhdistyksen käyttöön 15.1.1977 ja uuden toimistohuoneiston avajaiset pidettiin 9.6.1977. Tutustumismatka Leningradiin 1979 Yhdistys järjesti jäsenilleen 2.-5.11.1979 matkan Leningradiin. Matkaan lähdettiin kolmen linja-auton ja yli sadan henkilön voimalla. Uudet toimitilat Brahenkadulta 1988 Vuonna 1988 yhdistys hankki uudet toimitilat. Kauppa tehtiin syyskuun alussa 1988 ja yhdistyksen hallintaan siirtyi osakehuoneisto Yliopistonkatu 12 b -nimisestä yhtiöstä. Maariankadun toimistosta luovuttiin ja osoitteesta Brahenkatu 7 B yhdistys sai valoisaa ja ajanmukaista toimistotilaa 156,6 neliömetriä. Yhdistys toimii edelleen tässä huoneistossa. Yhdistyksen 100-vuotisjuhlat 1990 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen 100-vuotisjuhlaa vietettiin 24.2.1990 ravintola Ikituurissa. Juhlaan osallistui yli 400 henkilöä. Lama ja uusi tekniikka vähensivät työntekijöiden määrää 1990-luvulla Sanomalehden sivutaittoa tehtiin päätteillä jo 1980-luvulla. 1990-luvulla työvoiman vähennystä tapahtui erityisesti painopinnanvalmistuksessa, jolloin graafisen alan ns. uusi tekniikka alkoi mennä eteenpäin pitkin harppauksin. Myös painoissa ja jälkikäsittelyssä työntekijämäärät vähenivät 1990-luvun alkuvuosien laman ja teknisten muutosten seurauksena. Tiedotuslehti Kuuttenperi aloitti vuonna 1993 Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen tiedotuslehti Kuuttenperi ilmestyi ensimmäisen kerran huhtikuussa vuonna 1993. Yrityksiä tiedotuslehden perustamiseksi oli tehty jo 1900-luvun alusta alkaen vaihtelevalla menestyksellä. 50-luvulla julkaistiin hetken aikaa "Tärkeitä tiedoituksia" -nimistä tiedotuslehteä ja 70-luvulla muutama numero Turun Pränttäriä. Lehdet kuihtuivat kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin tai innostuksen hiipumiseen. Kuuttenperi ilmestyy edelleen. Lehteä pyritään julkaisemaan vähintää kaksi kertaa vuodessa. Vuosi 2006 on Kuuttenperin 14. ilmestymisvuosikerta. Kirjaliitosta Viestintäliitoksi Vuoden 1997 edustajakokouksessa Helsingissä Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton nimi muutettiin yksimielisellä päätöksellä Viestintäalan ammattiliitoksi. Viestintäalan ammattiliiton Turun osaston nimi on kuitenkin edelleen Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys. -------------------------------------------- Lyhennelmä Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen 50-vuotishistoriikista 1890-1940 sekä yhdistyksen historiikista vuosilta 1940-1980 | 